Deittailun maailma - yksi tavoite, kaksi todellisuutta?

Satuin törmäämään mielenkiintoiseen datasettiin, joka sisältää dataa Speed Dating - tapahtumista Yhdysvalloista vuosilta 2002-2004. Tinder ja muut sovellukset ovat muovanneet deittailun kenttää noista vuosista, mutta oletettavasti miehet ja naiset suhtautuvat unelmien prinssinsä/prinsessansa ominaisuuksiin ja omaan viehättävyyteensä edelleen suurin piirtein samalla tavoin.

Datasettini on varsin massiivinen tarjolla olevien muuttujien suhteen, joten keskityn tässä vain nopeasti muutamaan huomioon; kuinka miehet/naiset suhtautuvat etukäteen sokkotreffiensä laatuun, kuinka monen he uskovat olevan kiinnostuneen heistä ja mitkä ominaisuudet vaikuttavat siihen, että vastapuoli sanoo "kyllä" jatkotapaamiselle.

Yleisenä huomiona olen siirtynyt R-kielestä Pythoniin, koska töissä saan näperrellä R:n parissa nykyään aivan tarpeeksi. Blogi siirtyy siis tavallaan taas aivan alkuaikoihin, kun koitan opetella uutta ohjelmointikieltä ja motivoida itseäni blogin kirjoittamisella. Ehkä tämä blogi tulee kielen muutoksen seurauksena aktivoitumaan. Ehkä ei. Ainakin analyysieni tekninen toteutustaso ottaa takapakkia.

Mutta aloitetaan pureutuminen deittailun maailmaan!

Naisia kritisoidaan nykyään paljon siitä, että he ovat niin nirsoja ja asettavat miehille korkeat kriteerit. Tunnetusti Tinderissä naiset "swaippaavat vasemmalle" moninkertaisella todennäköisyydellä suhteessa miehiin. Perinteisemmillä nettideittailusivustoilla naiset hukkuvat miesten yhteydenottoihin, mutta miehet saavat naisilta yhteydenoton paljon harvemmin (Christian Rudderin Dataclysm-kirja sisältää paljon mielenkiintoista dataa kirjoittajan perustamalta OKCupid-sivustolta, voin suositella tutustumaan). Miten nämä nettideittailussa havaitut toimintamallit jalkautuvat speed dating-maailmaan? 

Ylläolevasta kuviosta nähdään naisten ja miesten odotus tyytyväisyyteen tilaisuudessa tapaamiaan ihmisiä kohtaan, skaalalla 0-10, jossa 10 = täysin tyytyväinen. Histogrammista nähdään, että miesten odotukset ovat keskimäärin korkeammat kuin naisten. Naisten jakauma on selvästi enemmän vasemmalle kallellaan kuin miesten. Miesten keskiarvo tyytyväisyydelleen onkin 5,85, naisten 5,18. Ero on yli puoli "tyytyväisyysyksikköä". Se ei ole massiivinen, kuten Tinderissä ja OKCupidissa havaitut erot käyttäytymisessä, mutta selkeästi naisilla on lähtökohtaisesti skeptisempi asenne potentiaalisia miehiä kohtaan kuin miehillä vielä tapaamattomia naisia.

Näkyykö miesten optimistisempi asenne naisten viehättävyyttä kohtaan sitten naisten itsetunnossa? Koska naiset näyttäytyvät odottavan miesten miellyttävyydeltä vähemmän kuin miehet heiltä, loogisesti naisten tulisi osoittaa korkeampaa tietoisuutta omasta "markkina-arvostaan" deittailumarkkinoilla. Kyselylomakkeella kysyttiin, että kuinka monen he uskovat 20 pian tapaamastaan partnerista haluavan nähdä heidät tulevaisuudessakin. Mitä korkeampi vastaus, sitä viehättävämpänä vastaaja pitää itseään. Näkyykö sukupuolten välillä eroa tässä muuttujassa? Valitettavasti kysymykseen on paljon vähemmän vastauksia kuin ylläolevaan, joten ero on vaikeampi saada selville.

Pienellä otoskoolla jakaumista ei tällä kertaa saa selvää vastausta. Sukupuolten keskiarvot ovat käytännössä samat, miehillä 5,9 ja naisilla 5,87. Erot ovat kuitenkin nähtävissä: miehistä löytyy muutama oman elämänsä Casanova, jotka kelpaavat omasta mielestään kaikille pikadeittailukumppaneilleen. Naisista löytyy enemmän oman elämänsä hylkiöitä, jotka eivät mielestään tule kelpaamaan kenellekään, toisaalta vain yhdelle tai kahdelle kumppanille mielestään kelpaavissa miehiä on moninkertainen määrä. Pienen aineiston perusteella emme siis voi havaita merkittävää eroa siinä, että naiset pitäisivät omaa markkina-arvoaan miehiä lähtökohtaisesti korkeampana.

Siirrytään lopuksi miesten ja naisten odotuksista aitoon käyttäytymiseen. Jokainen pikadeittailija päättää jokaisen tapaamansa pikakumppanin kohdalla, että haluaako hän tavata häntä jatkossakin vai ei. Tämän lisäksi hän arvioi kumppanin kuudella asteikolla, jotka ovat ulkonäkö (=attr_o), vilpittömyys (=sinc_o), älykkyys (=intel_o), hauskuus (=fun_o), kunnianhimo (=amb_o) sekä kuinka paljon heillä on hänen mielestään yhteisiä harrastuksia sekä mielenkiinnon kohteita (=shar_o). Tahtovatko miehet nähdä kumppania naisia useammin ja miten eri ominaisuudet vaikuttavat todennäköisyyteen tulla hyväksytyksi niin miehillä kuin naisilla?

Naiset kelpuuttavat 36,5 % miehistä toisille treffeille 4 minuutin pikatutustumisen jälkeen. Miehiin taasen teki riittävän vaikutuksen 47,5 % naisista. Tässäkin siten havaitaan naisten korkeammat kriteerit kumppanille. Odotukset omasta viehätysvoimasta olivat sukupuolten välillä suurin piirtein samat, mutta todellisuus oli miehille karumpi. Kolmesta täyttä 20 valloitusta odottaneesta Casanovastakaan yksikään ei saanut kaikkia (lopulta kymmentä) kumppania valloitetuksi. Kaikki tosin voittivat 36,5 prosentin keskiarvon, yhden hurmatessa jopa 9 naista, toisen 5 ja viimeisen 4.

Naiset siis vaativat mieheltä enemmän ennen kuin he sanovat "kyllä" toisille treffeille. Mutta arvostavatko sukupuolet samalla tavalla kumppanin ominaisuuksia? Tähän hain vastausta tekemällä logistisen regression, jossa käytin kumppanin arvioita kuudella mainitulla asteikolla selittävinä muuttujina. 

attr_o 1.620445 sinc_o 0.723257 intel_o 0.752947 fun_o 1.248377 amb_o 0.797075 shar_o 1.284619

Miesten arviot naisesta ja niiden vaikutus todennäköisyyten sanoa "kyllä" toisille treffeille

Miehillä tärkeintä on naisen ulkonäkö. Yhden pykälän lisäys ulkonäkö-skaalalla lisää todennäköisyyttä sanoa "kyllä" 1,6-kertaisesti. Naisen älykkyys, vilpittömyys ja kunnianhimo yllättäen laskivat (muiden muuttujien ollessa vakiona) todennäköisyyttä haluta nähdä häntä uudestaan. Hauskuus ja yhteiset mielenkiinnon kohteet lisäsivät todennäköisyyttä noin 1,25-kertaiseksi.

Yllättäen naisilla tulokset olivat samansuuntaiset: 

attr_o 1.273116 sinc_o 0.843561 intel_o 0.781485 fun_o 1.256415 amb_o 0.783069 shar_o 1.287888

Naisille miehen ulkonäöllä ei ole niin suurta vaikutusta, mutta muiden muuttujien kertoimet ovat likipitäin samat kuin miesten mallissa. Siis kun kyseessä on nopea 4 minuutin tapaaminen, kummatkin sukupuolet keskittyvät toisen ulkonäköön ja huumorintajuun sekä mahdollisiin samoihin mielenkiinnon kohteisiin. Tämä on varsin loogista. 4 minuuttia on lyhyt aika. Jos toinen miellyttää silmää ja lyhyessä ajassa löytyy yhteinen mielenkiinnon kohde, on nämä paljon tärkeämpiä kuin toisen kunnianhimo tai älykkyys; neljässä minuutissa harvoin käsitellään toisen urasuunnitelmia tai keskustella Platon ajattelun meriiteistä ja heikkouksista.

Lyhyenä yhteenvetona: naiset lähtökohtaisesti odottavat heikompitasoisia miehiä kuin miehet naisia ja myös konkreettisesti kelpuuttavat heitä pienemmällä todennäköisyydellä jatkotapaamiseen neljän minuutin pikatutustumisen jälkeen. Sen sijaan sukupuolten käsityksessä omasta viehätysvoimastaan ei ole pienestä aineistosta havaittavissa merkittävää eroa. Aineisto on vanha ja toisesta kulttuurista, mutta väittäisin tehtyjen havaintojen enemmän tai vähemmän myös sopivan Suomeen.