Googlehaut ainoa mittari? - urheilusarjojen suosiosta

Vähän aikaa sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan jääkiekko on edelleen suosituin urheilulaji Suomessa. Liigajohto uutisoi tästä (ja Nelosen oman analytiikkatiimin tuloksista) sitten lievästi harhaanjohtavasti niin, että sarja kasvattaisi yleisöään. Tosiasiassahan syksyllä on uutisoitu useaan otteeseen laskevista yleisömääristä, kuten myös vuosi sitten. Luulisi lisääntyvien videoiden toistomäärien olevan laiha lohtu, jos jääkiekkohallit tyhjenevät. Varsinkin kun liikkuvan kuvan katsominen siirtyy nykyaikana yhä enenevissä määrin televisiosta tableteille, niin liigajohdon logiikalla varmaan jokin Kummelikin on nyt suositumpi kuin koskaan.

Jalkapallon Veikkausliigassa taas oli havaittavissa kasvua yleisömäärissä ja muukin mediahype sarjan ympärillä vaikutti olevan ennätyshyvää tasoa. Tätä edesauttoi HIFK:in nouseminen ja Stadin derbyt ja tottakai pitkästä aikaa mielenkiintoinen mestaruustaisto, jonka vielä omaksi ja varmasti hyvin monen muunkin ilokseni HJK hävisi.

Sarjojen trendikäyrät siis näyttävät osoittavan eri suuntiin. Näin sunnuntai-illan ratoksi ajattelin katsella asiaa vielä vähän enemmän hyödyntäen google-hakuja. Kuten yleisömäärät, googlehaut kertovat ihmisten aidosta toiminnasta ja täten sitä voidaan mielestäni pitää varsin hyvänä mittarina sille, että kuinka kiinnostavana mitäkin tuotetta pidetään. Jos tämäkin indikaattori on SM-liigan kannalta hieman lerpallaan niin puheet liigan kasvavasta yleisöstä menevät suoraan kategoriaan Irakin tiedotusministeri. 

Alla hieman dekomponoituja aikasarjoja eri urheilusarjojen googlehakujen historiasta (jostain syystä "korisliiga" ja "lentisliiga"- hakusanoilla en saanut R-kirjaston kautta ladattua hakuhistoriaa, joten Veikkausliigan ja SM-liigan ohella esitellään Superperistä ja Salibandyliigaa. Ja joo, SM-liiga on enää vain "Liiga", mutta sitä ei voi oikein huomioida, ja eiköhän kuluttajille se vielä suurelta osin puheessa ole SM-liiga). Dekomponoinnissa aikasarja "rikotaan osiin" eli trendiin, kausivaihteluun ja satunnaisvaihteluun. Tämä helpottaa aikasarjan analysoinnissa. Nyt meitä kiinnostaa lähinnä toiseksi ylin kuva eli aikasarjojen trendi.



Veikkausliigan aikasarja

SM-liigan aikasarja

Superpesiksen aikasarja

 Salibandyliigan aikasarja

Veikkausliigan kohdalla vuonna 2015 noustiin sille tasolle, missä oltiin pitkälti 2008-2011. Laskeva trendi siis katkesi ja mielenkiintoisin kausi aikoihin aiheutti myös selkeän kasvun hakumäärissä. Mistään ennennäkemättömästä buumista ei kuitenkaan voida puhua. Suunta on oikea, toivottavasti jalkapallossa osataan orastava buumi hyödyntää. Suomifutiksen johtajat tuntien on tämä toki täyttä utopiaa.

Sen sijaan SM-liigan hakumäärät ovat 2014 alkaen olleet yleisömäärien tapaan selkeässä pudotuksessa. Pudotus on sen verran jyrkkä ettei sitä selitä pelkkä nimen muutos, vaikka se tapahtuikin samoihin aikoihin google-hakujen laskun myötä. Tuskin Suomen suosituimman urheilulajin päättäjien vielä tarvitsee kriisinappulaa painaa pohjaan, mutta kasvavasta lajista puhuminen ainakin asettuu aika kyseenalaiseen valoon.

Pari hajahuomiota Superpesiksestä ja Salibandyliigasta. Pesiksessä hakumäärät ovat kasvaneet tasaisesti, kuten ilmeisesti myös katsojamäärät. Salibandyssä taas on selittämätön romahdus. Ilmeisesti lajin lakipiste katsojamäärissäkin on saavutettu, mutta ei kai yleisömäärät mitenkään ole romahtaneet?

Kausivaihtelusta voi nostaa pikanttina detaljina sen, että Veikkausliigassa ainoastaan kauden alku tuo selkeän piikin hakumääriin kun taas muissa lajeissa kauden lopussa on myös piikki. Jalkapallossa viimeinen kierros ei vastaa muiden lajien finaaleja, vaikka usein ainakin toinen mestaruustaistosta ja putoamistaistosta ratkeaa juuri silloin. Myös kauden alun piikki on jalkapallossa voimakkaampi kuin muissa lajeissa. Syystäkin, niin tuskastuttavan pitkään sitä joutuu joka talvi odottamaan.

Jääkiekko on yhä edelleen kiistatta Suomen suosituin urheilulaji, sitä ei voi kiistää vaikka eläisi kuinka tiiviissä jalkapallokuplassa. Ero kuitenkin näyttää kaventuvan. Toivoisin vain, että se tapahtuu ennemmin jalkapallon suosion kasvun kuin jääkiekon suosion rapistumisen seurauksena.

Vihreä ja vassari ne yhteen soppii - puolueiden Facebook-läheisyydestä

Muutamassa aikaisemmassa Facebookia datalähteenä käyttävässä postauksessani on lähdetty siitä implisiittisestä oletuksesta, että puolueen sivuilla tykkäyksiä ja kommentteja jakelevat henkilöt ovat puolueen kannattajia. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan samat poliittisesti valveutuneet henkilöt huseeraavat useammankin puolueen sivuilla. Varsinkin kommentoinnissa oletus puolueen arvomaailman jakamisesta on heikolla pohjalla, sillä henkilöhän voi olla kiistämässä puolueen väitteitä. Viestistä tykkääminen implikoi vahvemmin jaettua arvomaailmaa, mutta ei sekään ääntä oikeissa vaaleissa takaa.

Tämän blogipostauksen aiheena on esitellä menetelmiä, joilla tutkia puolueiden "läheisyyttä" jaettujen tykkääjien ja kommentoijien perusteella. Hyödynnän ns. social network analysis-menetelmää, jolla tutkitaan erilaisia verkostoja. Klassisimmassa versiossa henkilö joko tuntee tai ei tunne toista henkilöä, mutta tässä versiossa otetaan huomioon linkkien voimakkuus. Eli niiden ihmisten määrä, jotka ovat tykänneet sekä puolueen A, että B viestistä vähintään kerran. 

Koska puolueiden koolla on väliä, tarvitaan standardointia. Esimerkiksi jos kaikkiaan 200 Itsenäisyyspuolueen viestistä tykänneestä 100 tykkää lisäksi vähintään yhdestä Perussuomalaisten viestistä, on linkki puolueiden välillä hyvin vahva IPU:n näkökulmasta, vaikka se ei Perussuomalaisten kaikkiaan 10 000 tykkääjän määrässä tunnukaan. Sen sijaan jos 10 000 Keskustan viestistä tykkääjästä 400 tykkää myös Perussuomalaisten viestistä, näyttää tämä linkki huomattavasti voimakkaampana kuin Itsenäisyyspuolueen ja Perussuomalaisten välinen linkki vaikka suhteellisesti edellinen on IPU:n näkökulmasta paljon voimakkaampi.

Standardoinnissa jaan jaettujien tykkääjien määrän suhteessa puolueen tykkääjien/kommentoijien koko määrällä. Edellistä esimerkkiä hyödyntäen IPU:n näkökulmasta suhde Perussuomalaisiin saa arvon 0.5, koska 100 kaikkiaan 200 sadasta IPU:n viestistä tykänneestä on tykännyt myös Persujen viestistä, mutta Perussuomalaisten 10 000 tykkääjän näkökulmasta suhteen voimakkuus saa vain arvon 0.01. Koska jaettujen tykkääjien määrä siis ei ole kummallekin puolueelle yhtä merkityksellinen, on alla olevassa kuvassa suunnatut ja erivahvuiset nuolet, vaikka absoluuttinen määrä onkin vakio.

Mutta nyt on jaariteltu taas tarpeeksi tylsiä teknisiä detaljeja. Ei muuta kuin kuvioita pöytään.

Ylläolevasta kuviosta ensimmäisenä silmään pistää punavihreä kupla, jossa Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n suhteet ovat läheiset, varsinkin kahden ensiksi mainitun. Vanha heitto Vihreistä "kokoomuksen puisto-osastona" on siis todella kaukana todellisuudesta. Pienpuolueet Piraatit ja IPU ovat myös kytköksissä tähän blokkiin, IPU lähinnä Vasemmistoliiton kautta, Piraattien ollessa vahvahkosti Vihreiisiin ja myös selkeästi Vasemmistoliittoon kytköksissä.

Toinen vahvempi ryhmittymä on konservatiiviblokki, jossa Kristilliset käyvät aktiivisesti tykkäilemässä myös Persujen ja Kepu viesteistä. Myös Keskustan ja Perussuomalaisten välillä on selkeä sidos. Eurokriittiset pitävät myös yhtä, IPU:n ja Perussuomalaisten välisen liitoksen ollessa IPU:n näkökulmasta todella vahva. RKP on somekartan koulukiusattu; pieniä teinipojan hapuavia askeleita otetaan Kokoomuksen ja Vihreiden suuntaan. Kokoomukselle läheisimpiä viestejä tekevät keskustalaiset ja ärkoopeelaiset, mutta tykkäyksiä jaellaan jonkin verran myös perussuomalaisille.

Tykkääjien verkosto menee siis selkeästi puolueiden ideologioiden mukaisesti ja somemaailman kumppanuudet on nähtävissä myös puolueiden periaateohjelmista. Tykkääminen on merkki tuesta. Sen sijaan kommentointi on jotain ihan muuta kuten näemme alla olevasta kuvasta:

Perussuomalaiset ovat suomalaisen somekeskustelun hubi ja oikeastaan Piraattipuoluetta ja RKP:tä lukuunottamatta perussuomalaisten sivulla kommentoineet ovat vahvasti olleet mukana muidenkin puolueiden keskustelussa mukana. Kysymys onkin, että ovatko perussuomalaisiin identifioituvat aktiivisia politiikan seuraajia ja keskustelijoita/nettitrolleja/huolestuneita kansalaisia, jotka debatoivat ja asiakeskustelevat ympäri somen puoluekenttää vai käykö jokaisen yksittäisen puolueen kannattajat purkamassa ärsyyntymisensä nimenomaan perussuomalaisten sivuilla?

Perussuomalaisten keskeisen sijainnin lisäksi Kokoomuksen näkökulmasta Keskusta on hyvin läheinen, persujakin tärkeämpi, keskustelukumppani ja punavihreä blokki esiintyy tässäkin omana kokonaisuutenaan. RKP ja Piraattipuolue ovat ne kaksi omaa saarekettaan, joiden sivuilla käyty keskustelu ei hirveästi leviä muiden puolueiden puoluelle.

 Puolueiden ideologioiden kvantitaativinen mittaaminen ja asettaminen erinäisille akseleille tai nelikenttiin on yksi valtio-opin rakastetuimpia harrastuksia. Mielestäni tässä näytetty somekäyttäytymisen tutkiminen tuo yhden uuden näkökulman tähän puolueiden läheisyyteen käytyyn keskusteluun. Sillä eikö ihmisten konkreettinen käyttäytyminen pitäisi olla vähintään yhtä tärkeää kuin periaateohjelmien sanavalinnat tai kansanedustajien äänestyskäyttäytyminen?