Zeit ist Data - nyt myös englanniksi

Aikaondataa-blogista on tänään aloitettu uusi versio englanniksi. Sen on tarkoitus näkyä myös tämän blogin sisällössä.

Englanninkielisessä blogissa tarkoitukseni on jakaa kirjoittamaani R-koodia ja ottaa astetta teknisempi ote. Tämän seurauksena täällä on tarkoitus jättää entistä enemmän menetelmän kuvaus taka-alalle ja keskittyä itse asiaan, eli tuloksiin.

Uusi blogi löytyy täältä.

Suomalainen kuntabyrokratia kartalla

Geokoodaus on yleisnimi analyyseille, joiden avulla osoite-, postinumero- tai muun tunnistetiedon omaaville tietueille luodaan spatiaalisen tiedon sisältävien tietueiden avulla maantieteellinen sijainti.

Täältä bongattu määritelmä on tarpeeksi hyvä johdatus tämän lyhyen blogipostauksen aihealueeseen. Paikkatiedolla on monia mielenkiintoisia sovelluskohteita, mutta minua näin yhteiskuntatieteellisestä taustasta kirjoittavana kiinnostaa eniten sen tarjoamat mahdollisuudet tiedon yksinkertaiseen ja ymmärrettävään visualisointiin. Parhainkaan datakikkailu kun ei hyödytä ketään, ellei siitä osata kommunikoida muille. Paitsi jos sen tekee pelkästään omaan käyttöön, mitä nyt en näin avoimen datan ja datalähtöisemmän päätöksenteon puolestapuhujana tietenkään tee. Siksi datan kaunis visualisointi on yksi muutenkin tulikuuman databisneksen kuumimpia osa-alueita.

Suomalaisen poliittisen slangin uusia muotisanoja taasen on normitalkoot. Kaikki ovat sitä mieltä, että Suomessa säännellään liikaa ja virkamiehet rajoittavat lakien valvomisellaan liikaa tavallisten ihmisten ja yrittäjien elämää. Missään ei vain synny yksimielisyyttä siitä, että mitkä säännöt ovat turhia ja missä normistoa kannattaisi löyhentää. Samaan aihepiiriin kuuluu ikuisuusaihe, Suomen julkisen sektorin koko. Onko se Euroopan tehokkaimpia ja virtaviivaisimpia (kun tarkastellaan pelkkiä valtion virkamiehiä) vai paisuneimpia (kun huomioidaan kuntienkin työntekijät)? Vastaus riippuu jokaisen omasta puolueen jäsenkirjasta.

Tässäkin asiassa on kuitenkin poliittisista mielipiteistä riippumattomia tosiasioita, rankelaisittain sanottuna wie es eigentlich gewesen (imperfekti sopinee, kun virallinen tilasto ei ole koskaan tasan nykyhetken kuva, vaan valmistuu aina pienellä tai suurella viivellä). Yksi tosiasia on, että Suomen kunnistakaan ei voida puhua yhtenä suurena kafkalaisena byrokratiakoneistona, vaan kuntien välillä on suuriakin eroja palkatun henkilöstön määrässä (palkattu henkilöstö koostuu niin opettajista, kuntien virastojen virkamiehistä kuin sairaanhoitajista). Alla kuva näistä eroista vuonna 2013.



Jos alueellisia tulkintoja voidaan tehdä niin Lapissa ja Pohjanmaan rannikkokunnissa on keskimäärin enemmän henkilöstöä, kun taas Etelä-Karjalassa näyttäisi olevan niukempi julkisen sektorin koneisto. Sen lisäksi muutamia yksittäisiä kuntia löytyy sieltä täältä, joissa palkatun henkilöstön määrä erottuu huomattavasti ympäryskuntia korkeampana.

Loppu tulkinnasta jätetään lukijalle tehtäväksi jokaisen omien ideologisten lasien takaa. Niin Kokoomusnuoret kuin Vasemmistonuoret, kuviota saa käyttää.

Aineisto on ladattu Tilastokeskuksen avoimen rajapinnan kautta, kun taas Suomen kartasta on kiittäminen erinomaista datajournalismi-blogia.